Valokuvaterapian menetelmät terapiassa ja ohjauksessa

Valokuvaterapiassa käytetään asiakkaiden valokuvia ja perhekuvia sekä näihin liittyviä tunteita, muistoja, ajatuksia ja informaatiota terapiavälineenä terapeutin ja asiakkaan välisessä vuorovaikutussuhteessa.

Omien valokuvien ja perhekuvien salainen elämä

Jokainen valokuva, jonka asiakas ottaa tai säilyttää, on eräänlainen minäkuva, kuin peili jolla on muisti, heijastaen menneisyyteen niihin hetkiin, jotka olivat riittävän erityisiä ikuistettaviksi. Yhdessä nämä kuvat tekevät näkyväksi ihmisten elämässä meneillään olevat tarinat toimien visuaalisina jalanjälkinä menneisyyteen, tiloihin, joissa he ovat olleet (niin henkisesti kuin fyysisestikin) ja ehkä myös viestittäen minne he ovat menossa. Jopa reaktiot postikortteihin, lehtikuviin ja toisten ottamiin kuviin voivat tarjota valaisevia vihjeitä sisäisestä maailmasta.

Valokuvan todellinen merkitys ei ole niinkään sen visuaalisessa todellisuudessa vaan siinä, mitä kuvan yksityiskohdat herättävät katsojan mielessä ja sydämessä. Katsoja luo spontaanisti kuvasta sille merkityksen (mikä saattaa olla samanlainen tai erilainen kuin mitä kuvaajalla on ollut).

Tämä merkitys (tunneviesti) on riippuvainen siitä kuka on katsojana, koska ihmisten tapa havainnoida ja ymmärtää johtuu jokaisen omasta elämänkokemuksesta, mikä taas automaattisesti rajaa ja määrittää sen, minkä ihminen kokee todellisena. Siksi ihmisten reaktiot itselle tärkeisiin valokuviin voivat paljastaa heistä paljonkin, mikäli heille esitetään oikeanlaisia kysymyksiä.

Miten terapeutit käyttävät valokuvia hoidollisesti

Useimmat ihmiset säilyttävät ja pitävät valokuvia esillä pysähtymättä ajattelemaan, miksi he sen tekevät. Koska valokuvat tallentavat tärkeitä hetkiä (ja niihin alitajuisesti liitettyjä tunteita) ne voivat toimia luonnollisena siltana ja väylänä tunteisiin, ajatuksiin ja muistoihin (myös syvälle haudattuihin ja kauan sitten unohdettuihinkin). Terapeuttisessa suhteessa valokuvien avulla päästään tutkimaan ja käsittelemään näitä tunteita.

Terapeutit huomaavat usein, että asiakkaille valokuvat toimivat symboleina ja metaforisina transitionaaliobjekteina, jotka tarjoavat kurkistuksen maailmaan, jota usein ei pystytä sanoin määrittelemään.

Valokuvaterapiaan perehtyneen terapeutin ohjauksessa asiakas voi tutkia, millaisia hänelle merkitykselliset omat valokuvat ja perhekuvat ovat tunnetasolla ja toisaalta visuaalisina havaintona. Kun tätä jokaisen valokuvissa piilevää informaatiota työstetään terapeuttisessa vuorovaikutuksessa, saadaan usein suora ja liki sensuroimaton yhteys alitajuntaan.

Valokuvaterapiassa valokuvia ei ainoastaan katsella ja puhuta niistä, vaan luodaan myös uusia kuvia ja esiinnytään niissä. Kuvien kanssa ollaan vuorovaikutuksessa: niiden kanssa keskustellaan ja niitä kuunnellaan. Kuvia tehdään uudelleen tai muokataan uusiksi tarinoiksi. Terapiassa annetaan tehtäviä ja tehdään mielikuvaharjoituksia. Valokuvaa voidaan käyttää myös taideterapioissa.

Mitä menetelmiä valokuvaterapia sisältää?

Valokuvien tekeminen tai niiden mukaantuominen terapiaistuntoon on vasta alku. Katselemisen jälkeen seuraava askel on aktivoida kaikki kuvan herättämät mielleyhtymät (tutkia kuvan visuaalisia viestejä, asettua keskusteluun kuvan kanssa, tehdä kuvalle kysymyksiä, miettiä kuviteltuja lopputuloksia eri näkökulmista jne.). Se, mikä valokuvaajalle on yleensä lopputulos, on valokuvaterapiassa vasta alku.

Terapeutin ensisijainen tehtävä on rohkaista ja tukea asiakkaan havainnointia tämän tutkiessa ja ollessa vuorovaikutuksessa omien kuvien tai perhekuvien kanssa. Tämä tukeminen ja rohkaisu koskee kaikkea edellä kuvattua valokuvaterapeuttista toimintaa.

Valokuvaterapiassa on viisi menetelmää, joita voi käyttää erillisinä mutta myös rinnakkain. Näissä menetelmissä käytetään erilasta kuvamateriaalia. Valokuvaterapian menetelmiä voidaan käyttää myös muiden taideterapeuttisten menetelmien kanssa:

  1. Asiakkaan ottamat tai suunnittelemat kuvat (asiakkaan itse ottamat valokuvat tai asiakkaan keräämät kuvat kuten postikortit, lehtikuvat, internetkuvat, digitaaliset manipulaatiot jne.);
  2. Asiakkaasta otetut kuvat (joko tarkoituksella poseeratut kuvat tai tilannekuvat);
  3. Omakuvat, joilla tarkoitetaan kaikenlaisia asiakkaan itsestään ottamia tai otattamia valokuvia, niin kirjaimellisesti kuin metaforisestikin (nämä ovat valokuvia, joiden tekemisessä asiakkaalla itsellään on ollut täysi kontrolli ja valta kaikissa kuvan suunnittelu- ja tekovaiheissa);
  4. Perhekuvat ja muut omaelämäkerralliset valokuvakokoelmat (kuvat syntymäperheestä tai omavalintaisesta perheestä; muodollisesti albumissa pidettävät kuvat tai vapaammin asetetut tarinalliset kuvat esim. jääkaapin ovessa, näytönsäästäjässä, tietokoneella tai nettisivuilla);
    ……Ja lopulta,
  5. “Projektiiviset kuvat”, joissa käytetään hyväksi sitä tosiasiaa, että kuvan merkitys on ensisijaisesti kuvan katsojan luomus hänen prosessoidessaan kuvaa. Kuvan katsominen tuottaa havaintoja ja reaktioita, jotka ovat lähtöisin katsojan omasta todellisuudesta, mikä määrittää myös sen, kuinka hän ymmärtää näkemänsä. Siksi tämä menetelmä ei niinkään liity tietynlaiseen kuvaan vaan enemmänkin kuvan ja sen katsojan väliseen vuorovaikutukseen, ”tilaan”, missä jokainen ihminen muodostaa oman ainutlaatuisen vastineensa sille, mitä näkee.
    Valokuvaterapiaa laajemmin

Kuten kirjassa “PhotoTherapy Techniques – Exploring the Secrets of Personal Snapshots and Family Albums“, kuvataan, voidaan valokuvaa terapeuttisesti käyttävät menetelmät parhaiten selittää menetelmäkokonaisuutena, jota mielenterveysalan ammattihenkilöt käyttävät osana omaa terapeuttista työtään auttaakseen asiakkaitaan tietoisesti tutkimaan ja kognitiivisesti ymmärtämään itseään.

Terapeuttinen valokuvaus” on eri asia, vaikka sitä usein virheellisesti nimitetään valokuvaterapiaksi (etenkin Iso-Britanniassa), sillä terapeuttinen valokuvaus on itseohjautuvaa ja se tapahtuu virallisen terapiakontekstin ulkopuolella. Terapeuttista valokuvausta käytetään itsetutkiskeluun tai taiteelliseen ilmaisuun, kun taas terapeutit käyttävät valokuvaterapiaa auttaakseen asiakkaitaan, jotka tarvitsevat apua ongelmiinsa. Vaikkakin valokuvaukseen liittyvä itsetutkiskelu (terapeuttinen valokuvaus) on usein itsessään terapeuttista toimintaa, etenkin kun kameraa käytetään henkilökohtaisen ja sosiaalisen muutoksen agenttina, niin tämä ei ole sama asia kuin tällaisten kokemusten aktivoiminen ja prosessoiminen terapeutin ohjauksessa (valokuvaus terapiassa).

Valokuvaterapiaa voivat harjoittaa kaikki ammatillisen pätevyyden omaavat terapeutit riippumatta heidän ammatillisesta erityisalastaan tai terapiamuodon viitekehyksestä. Valokuvaterapian menetelmät ovat ennemminkin hyvin joustavien ja toisiinsa nivoutuvien menetelmien kokonaisuus kuin tietty terapeuttinen malli tai terapiasuunta. Valokuvaterapian menetelmien kokonaisuus muistuttaa siten niitä taideterapian muotoja, joita mielenterveysalan ammattilaiset voivat tehdä ilman taideterapian koulutusta.

Koska valokuvaterapiassa on kyse kommunikoinnista valokuvien avulla eikä valokuvauksesta taiteena, aikaisempaa kokemusta kameran käytöstä tai valokuvataiteesta ei tarvita terapeuttisen tavoitteen saavuttamiseksi.

Ja lopuksi, koska valokuvaterapiassa ihmiset kommunikoivat omien visuaalisten todellisuusrakennelmiensa kanssa, nämä tekniikat voivat olla erityisen tehokkaita sellaisille ihmisille, joiden on vaikea kommunikoida verbaalisesti fyysisistä tai psyykkisistä tai sosiokulttuurisista tekijöistä johtuen.

Valokuvaterapia voi olla erityisesti avuksi ja se on yleensä hyvin voimauttavaakin työskenneltäessä esimerkiksi monikulttuurisissa konteksteissa, kehitysvammaisten, vähemmistöryhmien tai muiden erityistarpeita omaavien väestöryhmien kanssa. Sitä voi myös hyödyntää eriarvoisuuteen liittyvissä koulutuksissa, konfliktien ratkaisuissa, avioerotilanteissa ja muilla vastaavilla alueilla.

Nyt kun ihmiset ovat alkaneet käyttää enemmän elektronista teknologiaa ja ottaa digitaalisia kuvia, mielenkiintoisia mahdollisuuksia valokuvaterapian käyttöön on löydettävissä työskenneltäessä asiakkaiden kanssa, joilla on skanneri tai nettisivut tai joille on mahdollista osallistua nettiterapiaan.

• Tutustu näihin kotisivuihin tarkemmin oppiaksesi lisää siitä miten valokuvaterapia voi auttaa ihmisiä muodostamaan rikkaamman kuvan elämästään – kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa!…

Ota rohkeasti yhteyttä PhotoTherapy Centre’iin mikäli Sinulla on kysymyksiä tai haluat lisätietoa tai koulutusta. Suosittele aiheeseen liittyvää kirjallisuutta, kerro omat kommenttisi kirjasta ”Phototherapy Techniques: Exploring the Secrets of Personal Snapshots and Family Albums”, lisää uutisia, ole mukana verkostoissa, jaa omat kuva-anekdoottisi tai lähetä muuta palautetta tälle sivustolle tai sen interaktiiviselle keskustelupalstalle (suora linkki tältä sivulta, katso painallin -linkki vasemmalla, tämän sivun lopussa).



Yhteydenottosi englanniksi, kiitos!



Click here to order the book: PhotoTherapy Techniques: Exploring the Secrets of Personal Snapshots and Family Albums

Click here for PhotoTherapy, Therapeutic Photography, Photo Art Therapy, and VideoTherapy Facebook group.

* Käännös: Ellen Lamberg, Kreetta Kuusanniemi-Abbotts, Leena Koulu, ja Ulla Halkola

Return to the English Homepage